Jukka-Pekka Kuokkanen Suomen asialla Euroopassa

Hankintadirektiivin uudistus: nytkö sitä laatua saadaan kuntienkin hankintoihin?

Muutamissa medioissa on jo ehditty kehua Euroopan parlamentin 15.1.2014 hyväksymää lainsäädäntöä julkisista hankinnoista. On hehkutettu sitä, kuinka Suomessakin jatkossa    ”voidaan kilpailutuksissa vihdoin ottaa myös laatu huomioon”   sekä miten   ”myös pienet yritykset nyt pääsevät aidosti mukaan kilpailuun”.

Molemmat ovat kieltämättä merkittäviä seikkoja: pelkkä halvimman hinnan metsästys käy pitkässä juoksussa todella kalliiksi kuntaostajalle. Juurevia paikallisia pienyrityksiä tarvitaan eri aloille nyt ja myös tulevaisuudessa.  (Sivuhuomautus: myös ulkomaista pääomaa tarvitaan syrjäiseen Suomeen, ja niitä investointirahoja me voimme saada vain ulkomaisilta yrityksiltä - mutta se olisi jo toisen veisun aihe!).

Laadun huomiointi tuotteita ja palveluja kilpailutettaessa on kuitenkin ollut jo nykyisinkin täysin mahdollista. Jo nykyinen kotimainen hankintalaki tuntee kaksi vaihtoehtoista perustetta päätettäessä siitä, kuka siltarummun rakentaa tai vanhuksille hoivapalveluita tuottaa: halvin hinta tai kokonais-taloudellinen edullisuus. Kokonaistaloudellisuus tarkoittaa laadun ja hinnan yhdistelmää, jossa vertailuperusteiden määrittely on pitkälti hankintayksikön harkintavallassa. Kuntien nykyisestä hankintaosaamisesta ei anna hyvää kuvaa se, että jälkimmäinen on usein jäänyt unholaan; liekö syynä sitten tietämättömyys vai sopivien laatukriteerien löytämisen vaikeus...

Uuttakin uuteen direktiivikokonaisuuteen toki sisältyy. Jatkossa saadaan hankinnassa ottaa huomioon laajemmin mm. ympäristö- ja innovaationäkökohdat: vaikkapa omassa kunnassa tuotettua lähiruokaa voidaan niin haluttaessa suosia. Suuret hankinnat pitää myös paremmin jakaa pienemmiksi hankinnoiksi, minkä on ajateltu helpottavan pienten yritysten pääsyä mukaan kilpailutuksiin.

EU:n tasoiset säännöksethän eivät automaattisesti siirry suomalaiseen lainsäädäntöön. Samanaikaisesti hannkintadirektiivien voimaantulon kanssa aloitti Suomen kansallista lainsäädäntöä valmisteleva työryhmä. Direktiivi jättää kansallisesti päätettäväksi mm. kynnysarvot hankinnoille.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa kynnysarvo on nykylaissa ollut 100.000 euroa. Kynnysarvon nostamista on väläytelty, koska tällöin varsinaiset kilpailutettavat hankinnat vähenisivät. Tässä on kuitenkin vaaransa: tuskin kukaan toivoo paluuta 10 vuoden takaiseen aikaan, jolloin muutamissa maakunnissa oli vielä tapana tehdä erilaisia suorahankintoja Hyvä veli –verkostoilta ilman reilua ja läpinäkyvää kilpailuttamista.

Työryhmä on siis paljon vartijana: toivotan koko komitealle hyvää harkintakykyä ja tasapuolisuutta,
jotta tuo tavoite hankintojen laadun nousemisesta oikeasti saataisiin toteutumaan!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat